Sivut

"Resurget sol fugiens"?

Tämä minua koskettanut lause, jonka olen omaksunut motokseni, on peräisin Pekka Ervastin romaanista Haaveilija:
- Olkoon liittomme nimi Resurget. Ihanne oli kadonnut silmistäni, mutta se tuli takaisin. Niin uskon edeskinpäin, että jos ihanne himmenee hetkeksi, niin se kirkastuu taas. Ja resurget merkitsee: se on nouseva jälleen.
Ja olkoon tunnuslauseemme: resurget sol fugiens, vielä paistaa pakeneva päivä, sillä aurinko on elämää suovan ihanteen symboli. Niis kestäköön liittomme läpi elämän, ja auttakoon meitä totuuden ja hyvyyden ihanne. Olkoon elämämme kuin pyhiinvaellus luvattua, toivottua maata kohti, ja jos joskus taipaleella eksymme oikealta tieltä, muistakaamme, että yön synkimmänkin jälkeen päivä koittaa, muistakaamme liittomme tunnuslausetta: Resurget sol fugiens.

Kenelle tämä EI ole tarkoitettu...

...Hänelle, joka kulkee laput silmillä läpi elämän, nähden vain oman tiensä ja kuvitellen, että se sopii kaikille - tai mikä vielä pahempaa, on ainoa oikea!
Hänelle, joka näkee syntiä ja harhaoppia erilaisissa elämäntavoissa ja katsomuksissa ja tuomitsee kanssaihmisiään helvettiin!
Nykyajan kirjanoppineille ja fariseuksille! Teille minulla ei ole muuta sanottavaa kuin: jättäkää minut rauhaan "toivottomana tapauksena"! Jos haluat kertoa minulle, että olen "Perkeleestä" tms., säästäkäämme toisiltamme aikaa ja vaivaa!
ÄLKÄÄ SIIS VAIVAUTUKO KOMMENTOIMAAN KIRJOITUKSIANI - kommentit vaativat minun hyväksyntäni näkyäkseen! Olemme yhtä mieltä vain siitä, että meillä ei ole mitään yhteistä, joten eiköhän jätetä asia siihen. "Keskustelu" (lue: väittely) kanssanne on turhaa: minä en pyri käännyttämään ketään jonka mielestä kristinusko on tietynlainen oppirakennelma ja homoseksuaalisuus on syntiä - suuntaan sanomani niille, jotka jo ajattelevat samalla tavoin, ja voivat saada vahvistusta tai lisävalaistusta. Kenenkään ei ole pakko lukea blogejani - miksi siis kiusaatte itseänne? En minäkään lue teidän sepustuksianne.

Koetelkaa kaikkea

Olen koonnut tähän blogiin ajatuksia, jotka ovat auttaneet minua itseäni paremmin ymmärtämään kristillisiä totuuksia, ainakin jossain vaiheessa matkaani; ei niin että välttämättä olisin pitäytynyt kaikissa käsityksissä joita olen kirjannut ylös. Enkä missään tapauksessa esitä niitä ehdottomasti hyväksyttävinä dogmeina, vaan haluan vain tarjota ajattelemisen aihetta - ja kenties uusia oivalluksia. Paavali on muotoillut tämän periaatteeksi: "Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää" (1 Tess.5:21). Ja myös hän sanoi: "Henki tutkii kaiken, myös Jumalan syvimmät salaisuudet" (1 Kor.2:10). Sillä: "Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden" (Joh.16:13). Tarvitaan vain suuri sydän ja avoin mieli. Huomattava on myös, etten kaikissa asioissa ole halunnut esittää yhtenäistä teoriaa, esim. pahan ongelmaan yhtä selkeää ratkaisua, tai mitä kristittynä oleminen tarkoittaa.

Koska kirjoituksia on rajallinen määrä, olen nyt koonnut niistä linkkiluettelon viereiseen sivupalkkiin, jotta näet yhdellä silmäyksellä kaikki otsikot ja voit helposti vilkaista haluamaasi kirjoitusta!

9.8.07

Helvetti


"Jumala ei rankaise ketään, jumalattomuus rankaisee itse itsensä. Jotkut uskovat Jumalalla olevan ominaisuuksia, joita pitäisivät epäinhimillisinä ihmisillä." - Irma Weisen
Vertauksen mukaisesti (Matt.13:24-30) sekä luste että nisu saavat kasvaa yhdessä elonkorjuuseen saakka, jolloin luste erotetaan ja heitetään tuleen. Jo mm. kirkkoisä Gregorius Nyssalainen (n.335-394), Basileios Suuren (n.330-379) nuorempi veli, vuodesta 372 Nyssan kaupungin piispa, aikana jolloin kristikunnassa vielä oli elävää tietoa, on selittänyt tämän vertauksen siten, että pelto on ihmissydän, johon elämän kuluessa kerääntyy sekaisin hyvää ja pahaa, mutta kuolemassa tapahtuu erotus: paha poltetaan, hyvä korjataan talteen, mutta molemmat puolet meidän on koettava elämässämme kasvaaksemme sisäisesti.(1 Hän opetti, että kuolemattomat sielumme on luotu hyviksi, emmekä kykene muuttamaan niitä toisenlaisiksi. Voimme kyllä saastuttaa niiden pintakerrosta, mutta emme kykene tekemään niistä pahoja. Sielussa ei nimittäin ole osia, joita pystyisimme irrottelemaan tai rikkomaan, niin että ne menisivät pilalle. Siksi jokaisen ihmisen sielu pyrkii pohjimmiltaan kohti hyvää. Toisten matka perimmäiseen hyvyyteen on pitkä ja vaivalloinen, toisten lyhyempi, mutta kaikki tulevat saavuttamaan päämääränsä.(4
"Jokainen ihminen on tulella suolattava" (Mark.9:49), joko hänen täytyy puhdistaa itsensä katumuksella ja mietiskelyllä, tai luonto tekee sen vastoin hänen tahtoaan. Todellinen rakkaus on tuli, joka polttaa pois kaiken arvottoman, mutta sille joka kieltää rakkauden ja jatkaa itsekästä elämäänsä, se tuli on hävityksen tuli. Tuli koskee kaikkea aineellista, ulkokohtaista; ihmisen ikuiseen olemukseen ei hävityksen tuli vaikuta, sillä se on ikään kuin tulta itsessään. Maailmassa palavat himojen tulet ja niiden vastapainona pyhyyden tuli, ilman niitä ei olisi elämää. "Jos suola käy suolattomaksi" (Mark.9:50), jos sielu on ollut aivan kuin eloton, kun siitä puuttuu kaikki itsenäinen toiminta - kun se ei ole "kylmä" eikä "palava" - siinä ei ole mitään mikä voisi kuolemaa vastustaa.
Helvetti
on henkisen olemuksemme disharmoniaa Jumalaa kohtaan; kun suhtaudumme disharmonisesti kaikkeen kauniiseen ja hyvään, henkisesti terveeseen ja puhtaaseen, valoon ja elämään, se painaa meitä alaspäin henkiseen tuskaan ja onnettomuuteen. Jos mielessäsi on rakkautta, se tuottaa rakkautta myös elämääsi. Se on taivaan merkitys. Jos mielessäsi on pelkoa, se tuottaa pelkoa myös elämääsi. Tätä tarkoittaa helvetti(2. "Helvetti vetäytyy sieluun eikä sielu helvettiin" (Oscar Busch). Ihmiset takertuvat pelkoihinsa paljon syvemmin kuin luottavat rakkauden voimaan. Deepak Chopra kirjoittaa, että ihmiset ottavat osaa kaikkien taivaiden ja helvettien luomiseen kulttuureissa ympäri maailman, kuvittelemalla näitä ulottuvuuksia ja sitten uskomalla omiin luomuksiinsa. Yksikään lapsi ei ole niin tulisesti rakastettu kuin mielen lapsi. Rakkaus, usko ja kiintymys ovat voimakkaita luovia työkaluja.
Kallistos Waren mukaan helvetti on minä itse vailla yhteyttä muihin ihmisiin.

"Helvetissä kaikille annetaan yllin kyllin ruokaa ja sitten metrin pituiset syömäpuikot. Jokaisella on niin paljon ruokaa kuin hän ikinä tarvitsee, mutta koska syömäpuikot ovat liian pitkät, kukaan ei koskaan saa ruokaa suuhunsa. Taivaassa kuva on täsmälleen samanlainen. Jokainen saa tarvittavan ruoan, mutta sielläkin syömäpuikot ovat metrin mittaiset. Tosin taivaassa ihmiset ovat oppineet käyttämään syömäpuikkoja ruokkiakseen toisiaan. Jo pelkkä myötätuntoinen ele voi hetkessä muuttaa helvetin taivaaksi." - Vietnamilainen kansantarina(5
"Meidät tuomitaan sen pahan tähden, jota olemme tehneet, mutta erityisesti sen hyvän tähden, jonka olemme jättäneet huomaamatta ja sen tosiasian tähden ettemme ole rakastaneet lähimmäistämme." (Pyhä Maksimos Tunnustaja)
Jos ihminen sitoutuu aistitodellisuuteen niin, ettei muuta ajattelekaan, hän voi juuttua fyysiseen niin, että on sielullisesti helvetissä. Joka johtaa itsetuntemuksensa vain maallisista asioista, kadottaa kaiken itsensä tuntemisen kun materia häviää. Alkukristillisellä ajalla tunnettiin käsitys seitsemästä taivaasta, jotka ovat seitsemän erilaista tajunnantilaa, eri asteisia, mutta kaikki taivaisiin kuuluvia; kolme alinta olivat "epäpyhiä", joita myös helveteiksi on kutsuttu(1. Kirkkoisä Origenes (n.185-251), joka syntyi Aleksandriassa kristittyyn perheeseen, tunnetaan patristisen kauden tuotteliaimpana kristillisenä kirjailijana. Oppinut kirkkoisä Jeremia kutsui häntä "suurimmaksi kirkon opettajaksi apostolien jälkeen". Hän oli kuuluisin helvettiopin kyseenalaistaja. Hänen oli mahdotonta ajatella, että helvetti olisi ikuinen, sillä silloin kaikkivaltiaan Jumalan tahto kaikkien ihmisten pelastamiseksi ei toteutuisi (ja paholainen näyttäisi voittavan osaksi!). Origenes päätyi ajattelemaan, että helvetti on prosessi, jossa ihminen parannetaan taivaskuntoon ("Mitään epäpuhdasta ei sinne päästetä." Ilm.21:27). Hänen käsityksensä mukaan Jumalan luomistyön lopullisena päämääränä oli kaikkien järjen saaneiden olentojen, jopa Saatanankin, palauttaminen alkuperäiseen jumalalliseen yhteyteen. Kuinka ajallisista synneistä voisi seurata iankaikkinen rangaistus? Epäsuhta rikkomuksen ja rangaistuksen suuruuden välillä osoittaa, että kysymys ei ole oikeudenmukaisuudesta! "Silmä silmästä, hammas hampaasta", julistaa Vanha testamentti puolustaen kaikessa armottomuudessaan kohtuutta ja oikeudenmukaisuutta.
Jeesus kertoo paimenesta, joka lähti etsimään yhtä kadonnutta lammasta ja etsi kunnes löysi; kuinka Jumala saattaisi olla toisenlainen jos Jumala on rakkaus!(3 Kuka isä laittaisi lapsensa kärsimään ikuisesti? Olemmeko me siis parempia kuin Jumala? Eihän Jumala voi syyllistyä kostamiseen, pahan maksamiseen pahalla! Jos helvettiin uskotaan, olisi ainakin lakattava puhumasta Jumalan rakkaudesta.
Origeneen mielestä "tuli" ei tarkoita meidän tuntemaamme ulkoista tulta, vaan omantunnon syytösten synnyttämää moraalista tuskaa sielussa. Kukin sielu sytyttää siis oman omantuntonsa tulen helvetissä. Emme koe tätä tuskaa nykyisen elämämme aikana kovin voimakkaasti, koska ruumiimme estää sielua tajuamasta moraalista tilaansa. Origeneen oppia kaikkien pelastumisesta (Apokatastasis) ei julistettu avoimesti kaikille vastaantulijoille. Sitä pidettiin teologisen viisauden viimeisenä salaisuutena, eräänlaisena aurinkona, joka lämmittää ihanasti, mutta saattaa turmella katsojansa silmät. Sitä voivat tuhoutumatta katsoa vain hengellisesti ja moraalisesti vahvimmat kristityt. Rivikristittyjen massoille se ei sovi. Jos he kuulisivat kaikkien lopulta pelastuvan, he palaisivat synnin lyhytaikaisiin nautintoihin ajatellen, että niitä ehtii sitten sovittaa kuoleman jälkeen.(4 Origenes perustaa käsityksensä kaiken ennalleen palauttamisesta Pietarin saarnaan Apt.3:12-26.

Origeneen ja hänen seuraajiensa mukaan yksinkertaiselle enemmistölle riittää pyrkimys elämän parantamiseen, rangaistuksen pelko ja palkkion toivo. Kristinuskon varsinainen sisältö koskee hengellisiä kristittyjä, joiden päämääränä on jumalallistuminen: heistä tulee välittömän jumalayhteyden muuttamia uusia luomuksia (mm. Kol.2:9-10). Ortodoksisessa opetuksessa Jumalan Kuvalla viitataan luontoisuuden ontologiseen perustaan, jonka varassa ihmisen kutsumuksena on kasvaa täyteen Jumalan kaltaisuuteen. Kun Kristus otti Jumalana omakseen ihmisluonnon, hän teki mahdolliseksi meille ottaa osaa hänen jumaluudestaan, pyrkiä hänen kaltaisekseen ja pelastua hänessä.
Irenaeus Lyonilainen
ilmeisesti ensimmäisenä esitti, että ihminen on kuva, mutta pyrkii kaltaisuudeksi. Ortodoksinen jumalallistuminen (kr. theosis) tarkoittaa Jumalan tarjoaman pelastuksen vapaaehtoista hyväksymistä, joka ilmenee myös käytännön toimintana. Theosis tai lat. deificatio viittaa ihmisen "jumalallistumiseen" kahdella tasolla: eheytymisen ja yhteyden mielessä.
Diadokhos Fotikelainen kirjoitti: "Kaikissa meissä, jotka olemme ihmisiä, on Jumalan kuva. Kuitenkin vain niissä, jotka suuressa rakkaudessa ovat sitoneet vapautensa Jumalaan, on myös hänen kaltaisuutensa."
Mestari Eckart selittää, että meistä kaikista voi tulla Jumalan Poikia. Jeesus itse ilmaisee samanlaisia ajatuksia vedotessaan Vanhan testamentin jakeeseen (Ps.82:6): "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'Minä sanoin: te olette jumalia'?" (Joh.10:34, v. 1933 käännös)
Kenenkään ei tarvitse kuoleman jälkeen lausua tuomiota: tuomio on sisäinen. Jokainen tuomitsee itse itsensä - itsessään synnintekijän elämä tuomitsee hänet. Juudas Iskariot petettyään Herransa hirtti itse itsensä. Jumala ei ole milloinkaan heittänyt ketään helvettiin eikä milloinkaan tule heittämään, mutta ihminen itse kietoutuneena syntiin luo itselleen itse helvetin; Jumala ei ole koskaan helvettiä luonut. (6 Ketään ei voi siirtää taivaaseen edes armon avulla, ellei hän armon avulla ole siellä. Eikä ketään voi vastoin tahtoaan tuomita kadotukseen, jos joku on sisäisesti vapaa kadotuksesta. Lampaat ja vuohet eroavat omasta aloitteestaan. Ei kukaan saata olla onnellinen helvetin pimeydessä eikä myöskään synnin tuhoaman elämän jälkeen onnellinen valossakaan; mihin hyvänsä synnintekijä menee, hän on helvetissä.(6
Onko kadotus ikuinen vai ei, se ei riipu Jumalasta vaan meistä itsestämme. Kysymys on teoreettinen. Ei luulisi kenenkään olevan niin taipumaton, että tekee ikuisesti vastarintaa Jumalalle. Jokaisen ihmisen kadotus on hänen elämänsä tyhjyys ja hänen sisäinen tuskansa hänen itsekkyytensä tähden, ja jos tuska puuttuu, kadotus on suurempi, koska kadotuksen muuttuminen taivaaksi on silloin etäämmällä. Ei voi tulla kysymykseen, että ei-kristityn sisäinen tuomio lähtisi samoista perusteista kuin kristityn. Ajatus, että "pakanat" tuomittaisiin ulkoapäin annetulla tuomiolla kadotukseen, on epäkristillinen. Se perustuu väärään käsitykseen sekä kadotuksesta että Jumalasta. Maailmankirjallisuuden ehkä hurjimmat ja yksityiskohtaisimmat kuvaukset helvetin tuskista ovat syntyneet buddhalaisuuden piirissä. Hindulaisten Bhagavadgita antaa ymmärtää, että helvetti voisi olla jopa "länsimaisittain" syntisen ikuinen osa, uudelleensyntymisestä toiseen kerta kerralta pirullisempi ilman toivoa. Vuorovaikutuksella ja yhteisellä taustalla on epäilemättä merkitystä.
On raamatullisesti perusteltua, että tuomio on suhteellinen ja vastuusta riippuva; "Jos palvelija tietää, mitä hänen isäntänsä tahtoo, mutta ei varaudu siihen eikä toimi hänen tahtonsa mukaan, hän saa monta raipaniskua. Jos taas palvelija tietämättään tekee sellaista, mistä rangaistaan raipoin, hän pääsee vähillä iskuilla. Jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan, ja jolle on paljon uskottu, se pannaan paljosta vastaamaan." (Luuk.12:47-48)
Monessa uskovassa on viha, joka vaatii: Jumalan täytyy tuomita. "Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!" (Luuk.15:30) Tuhlaajapojan vanhemman veljen henki vaatii tuomiota.(3 Arkkityyppien draamasta kertovassa Ilmestyskirjassa puhutaan syyttäjästä, joka syytti veljiämme Jumalan edessä päivin ja öin. Syyttäjä on niiden ihmisten arkkityyppi, jotka ottavat tavakseen arvostella ja tuomita muita.(5 Jos näemme vain roskan toisen silmässä, emme näe ollenkaan hirttä omassa silmässämme.
Jeesus rukoili hänet ristiinnaulinneiden puolesta.

(1 V.H.V: Elämästä ja kuolemasta; kristinuskon alkuperäinen oppi. Teosofinen kirjakauppa ja kustannusliike 1911. (2 Marianne Williamson: Palatkaamme rakkauteen. WSOY 1993. (3 Voitto Viro: Totuuden sanakirja. WSOY 1965. (4 Kari Kuula: Helvetin historia. Kirjapaja Oy 2006. (5 Elizabeth Clare Prophet & Patricia R. Spadaro: Sydämen Alkemia. Lumina Osk.2007. (6 Sadhu Sundar Singh: Näkyjä henkimaailmasta. WSOY 1927.

Ei kommentteja:

Palautetta lukijoilta

Päivitetty 16.1.2009
Palaute on aina tervetullutta, ja pidätän oikeuden julkaista siitä parhaita paloja, anonyymisti.

"Ilahduttavat sivut sinulla."

"Halusin vain kiittää tuosta Homo Spiritus-blogista, sai sekä hymyilemään että ajattelemaan että nauramaan."

"Olenhan useat kerrat Isä meidän-rukouksen joukossa ääneen lausunut, mutta vasta nyt sinulta saadun herätteen kautta aloin todella pohtia sen sisältöä. Et siis ole tehnyt turhaa työtä. Ainakin yksi on opetustasi kaivannut." (Koskee blogia Christus Mysticus)

"Sinulla on sana hyvin hallussa."

"...En ole homo enkä oikeastaan kristittykään... kuitenkin uskon että olet oivaltanut jotain, tulin tähän tulokseen jo www sivujasi hetken katseltuani."

"...Tarkemmin keskityin 'elämäntarinaasi', joka oli mielestäni mielenkiintoinen ja tahdon kiittää sinua avoimesta asenteestasi... Työsi ei mene hukkaan!"

"Wow mitkä blogit!"

"... Kiitos myös Sinulle blogistasi!!!
- Yhdyn täysin rinnoin elämänkatsomuksellisen sielunveljeni (Sinä, Marko) kirjoituksiin!!!"

"Hi, Marko--I enjoyed your blog entry on Bulgakov's The Holy Grail and The Eucharist. I have called attention to this at the Bulgakov community on LiveJournal (link below) as readers
of the Bulgakov journal will also be interested in what you have written." (Koskee blogia Via Veritas Vita)

Olen tosi iloinen, että suomesta löytyy tuon uskomuksen ääneen kertojia, että on harras kristitty Jeesuksen löytäneenä, mutta näkee kaiken syvemmässä valossa ja osaa yhdistää ns. mikro makro kosmoksen. Antaa tilaa sille hengelle, että voi tutkia ja kuunnella kokonaisuuksia. Mun mielestä tää kokemus kiteytyy niin hyvin siihen että: 'se jolla on silmät, se nähköön ja jolla korvat, se kuulkoon'

"Olen tässä lueskellut blogejasi ja täytyy sanoa, että mahtavaa tekstiä! Viime aikoina olen joutunut pohtimaan, mitä usko todella merkitsee minulle; kirjoituksistasi olen löytänyt vastaukset moniin mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin. Ei muuta kuin että jatka samaan malliin! :)"

"I have come across one of your web sites: Via Veritas Vita and very much enjoy the open and honest integration of Christianity and gay male sexuality."

Materiaalin käyttö

Materiaaliani saa käyttää - lähteeseen viitaten ja minulle ilmoittaen - poikkeuksena kaikenlaiset uskonnolliset tms. keskustelupalstat, joita inhoan yli kaiken - eikä missään tapauksessa sellaisessa yhteydessä jossa sanomaani käytetään esimerkkinä edustamiani asioita vastaan!!!

(Tarkistan aika ajoin backlink checkerillä mihin kirjoituksiani on mahdollisesti linkitetty.)

Jos tunnet jonkun, jolle voisit suositella blogejani, olisitko niin ystävällinen! Kiitos mielenkiinnostasi! :)